Namaste!

Kaikkea sita ehtiny jo tapahtua, vaikka piti alkuun ottaa rennosti.

Jeps, eilen hengattiin Ramin kanssa. Jaba naytti museon okei, mutta sitten aidon momo-luolan & lokaalien basaarin Asanissa. Eipa nakynyt turisteja. Lautasellinen momoja, taytettyja nyytteja, seka limupullo, 85 rupiaa (0,75e).

Aamut lahteneet muutamalla samosalla tuolta kujalta. Tanaan samosien jalkeen etsin teepaikkaa kujilta, niin kavipa niin etta paukahdin random perheen luolaan chili-teelle. Eipa se mikaan kahvila tai ravintola ollut, mutta perheen mama vaansi painekattilassa teet pyydettaessa. Perheen isa sentaan osasi hieman englantia, niin ei ollut ongelmaa. Rakshia, lokaalien pontikkaakin olisi saanut, mutten viela ihan randomien kanssa uskaltanut. Apteekin salmiakkia meni jakoon minulta.

Tosiaan sita valilla hakeutuu vahan enemman kujalle rauhaan, kun nama Thamelin paakadut ovat taysin turistien ja heita metsastavien kauppiaiden hallussa. Lisaksi kadut taynna skoottereita, takseja, riksoja, autoja, pyoria, koiria kanoja, kissoja ja muuta jengia.

Teehetken jalkeen tapasin Internetin matkamiesyhteisosta tutun kolikonkeraaja Dibashin. Toin hanelle vanhoja Suomen markkoja. Nayttelyyn menevat. Pyorittiin Thamelissa, juotiin teet ja vedettiin momot. Dibash tarjosi kiitokseksi kolikoista. Sitten tarkistettiin viela apinoiden hallitsema temppeli Swajumba (Swayambhunath). Dibashin paikallistuntemus Kathmandusta teki kylla temppelia suuremman vaikutuksen. Lupasin maalata  hanelle pienen muotokuvansa lahiaikoina.

 Huomenna kylla otan lepoa, ettei ihan suorittamiseksi mene. Illalla huomenna tosin edella mainitun matkaajayhteison tapaaminen taalla Thamelissa baarissa, siella ajattelin kayda moikkaamassa maailman kulkureita.

Viikonloppuna sitten Ramin ja Ishikan kanssa Bhaktapuriin ja sielta Boudhaan yoksi. Sen jalkeen paasenkin viettamaan Tihar-festaria heidan kotiinsa originaaleihin tunnelmiin. Huhhuh.