Sawadikaap!

Taal taas uus perhe minulla, bungalowikylan bossi, Mama, otti omakseen :p
No ei nyt niin vakavasti perhe talla kertaa.
Mutta syon taalla vapaasti perheen kanssa kunnon matot. Kokkaavat joka paiva pari erilaista noin seitseman ruokalajin ateriaa. Mukavaa saada thaikkujen itselleen valmistamaa, mausteita pelkaamatonta ruokaa.
Kahden kauppa, maalaan Mamalle maalauksia. Han jopa saati jostain lisaa hyvia maalaustarvikkeita.

Taman hetken ongelma on korvatulehdus tai jotain. Kuulonmenetys, kuumetta, sarkya ja vasymysta. Kadun "nursing care unit" antoi korvatipat, ja vaitti etta paranee 3-5 paivassa. Ei uimista enaa. Pakko jaada tanne paratiisiin rentoutumaan, kun asiat Maman mestoilla toimii mukavan helposti. Viisumijuoksu Burman rajalle on tehtava, etta saan vahan lisa-aikaa. Laosiin sitten kun korva paranee.

Kamera jai nyt bungalowiin, mutta laitetaan vanhoja kuvia Nepalista, jotka eras Douglas juuri postitti sahkopostilaatikkooni.

Ammoisina aikoina tietylla Himalaisella nyppylalla.

Korjaus, kuvia ei enempaa nailla yhteyksilla tipu.

Paratiisi, 24.12.2012

Nyt on sitten stereotyyppisella paratiisisaarella elelty hetkinen. Maailmanloppu oli kaunis, bileet rannalla ja pimea, loputtoman kirkas tahtitaivas. Tahdenlentoja ja pimeassa upeasti vihreina hohtavia aaltoja.

Hyvaa joulua vaan!

Jou, 

Kavi niin hassusti, etta tormasin baarissa purjehdusopashenkiloon, joka oli napannut meista melovista kuvan. Naytti kuulemma erikoiselta touhulta, kun veneita ja laivoja suhasi ohitsemme molemmin puolin.

Ihoa karventaessa kohti autiosaarta.

                                                                   

Eilinen oli kylla tahanastisen reissuni pohjanoteeraus. 

Talla kertaa kalojen luona ilman syoma-aikeita.

Hemmo osaa nyt sukeltaa.

Moroo

Little Finland (Chalong), Thailand.

Taalla ei niin loputtomasti hirveasti turisteja, mutta he ovat suomalaisia (!)

Niin no mitas ihmetta. Tulin tanne vanhaa frendia Josea moikkaamaan. Jaba on nayttanyt vahan mestoja & mika Thaimaa onkaan. Ryyppaamaankin on pitkasta aikaa paassyt.

Bangkok oli vahan outo paikka saapua Nepalin jalkeen. Kaikki toimii kuin Suomessa. Kaupungilla on tosin rahaa torsattavaksi, ja autot ja tiet ovat uusia ja hyvakuntoisia. En juuri Thaimaasta selvittanyt muuta kuin paikalliset kaytostavat, loppu on tullut yllatyksina. Sahkotkin toimivat. Taaltapain Aasiaa loytyy myos: vessa, suihku, peili, patja, jatehuolto, yoelama, autotie ja liikennesaannot. Kaikki tama tuntui aluksi niin liioitellulta. Nyt alan jo tottua, mutta kylla Kaakkois-Aasiasta loydan viela perinteisiakin mestoja.

Bussimatkalla Bangkokista tanne tormasin Konstantiniin, jabaan, joka tuli tanne opettamaan leijasurffausta.
Olen heidan firman rannalla katoksen alla nukkunut nyt pari yota, erittain rento mesta. Moskiitojakaan ei kai ole.

Eilen kaytiin kahdella firman SUP:lla (melottava lauta) vastarannalla tunnin melomismatkan paassa, saarella, jota asuttavat vain lukuisat ravut. Loydettiin taydellinen ranta, jossa hengattiin ja seurailtiin erivarisiin kuoriin kotiutuneiden rapujen touhuja. Oli rapujen valtatie, vaittelevia rapuja, kiipeilevia ja hengailevia rapuja. Ruokaa ei tietenkaan alytty ottaa retkelle mukaan, ainoastaan harppuuna jolla olisi ehka voinut saada kalaa. Kalojen etsiminen snorklaamalla kirkkaissa vesissa oli kylla siistia.
Reissun tulos: nolla kalaa, ja kokonaisvaltainen katkaravunvarinen olemus. Saa oli pilvinen, eika reissun pitanyt aamutunteja kauempaa kestaa, joten jai aurinkovoit kayttamatta.

Tanaan pitaisi aloittaa kolmen paivan sukelluskurssi taydellisen palaneena. Typeraa, kivuliasta ja vain hieman huvittavaa.

Kuvia ei talla eraa ole.

Hei hei, hei!

Teehetki 3200 metrissa.

 Viime viikko meni vuorilla mahtavissa miljoissa. Tuntui muuten kuin olisi keskiajalla, mutta jotkut kylat turisteille suunniteltuine majoineen paikoin veivat sen mielikuvan. Odotin kylmia kylpyja, eloa ilman sahkoa ja puhelinverkkoa, mutta olin vaarassa. No, jatin laturit ja muut kotiin sahkottomyys mielessani, niin eipahan tullut liikaa kannykkaa tahi siihen sisaanrakennettua kelloa katseltua. Ruokavalio oli viikon ajan daal bhat tarkari.

Hyppy tyhjyyteen 160 metrista. 100 metria vapaapudotusta
& swingahdus 150km/h eteenpain.
Ei saanut hypata paaedella swingahduksen takia.

Turistisesonki oli kylla ohi, joten polut olivat sopivan tyhjina. Sopivasti siksi, etta loytyi matkaseuraa. Matkasin ameriikkalaisen Douglasin kanssa, kun aiemmin taalta Pokharasta loytamani Anthony joutui perumaan lahtonsa tyovaivojen takia.

Pakko palata joskus paremmalla ajalla, viikko vuorilla ei ole mitaan. 5-8h vaellusta ylos-alas joka paiva ilman valipaivia onnistui kylla oikein hyvin, mutta joissain paikoissa olisin aikatauluni salliessa voinut jumittaa kauemminkin.


PS. Niin, hyppasin ennen vuoristoeloa Abishekin kanssa pienen hypyn Bhote Kosin ylla. Oli mainio, jopa kaiken sen rahan ja vaivan arvoinen kokemus. Kamerani on muuten todella surkea. Tulkaa paikan paalle tarkastamaan maisemat.

Himalaja

Namaste!

Taal ollaan eletty landella. Kaikenlaista tapahtumaa koettu, ja meininkiin integroitu :P Mistakohan sita teille hyvat ihmiset kertoisi.

Joo, jengi ottanut todella avosylin vastaan tahan kulttuuriin ja opettanut paikallisille tavoille. Ihmiset ovat taalla kuin yhta suurta perhetta. Minutkin on nimetty perheenjaseneksi, ja nyt minulla on ensimmaiset siskot (Ishika & Goma), seka pikkuveli (Ram). Olonsa on saanut kokea niin kotoisaksi, kuin ei matkalla olisi laisinkaan. Olen asunut didin (isosisko) poikaystavan Abishekin perheen kanssa viime viikon, ja viettanyt festarielamaa  didin, bohinin ja bhain kanssa (isosisko, pikkusisko & pikkuveli). Oke?

Paivallinen didin, maman ja bohinin kanssa.

Nepalilainen kotiruoka on loistavaa, ja sita syodaan paljon (todella paljon).

Niin Abishekin kuin Dhakaalien perhe kokkaa huippusapuskaa!

Tikan maalausta siskoille. Vieressa minun bohini Goma.

Tihar, paikallinen iso festari (about joulu).

Sellaista siis vietettiin tama viikko. On laulettu ja tanssittu kylilla. Itse opettelin nepalilaisen laulun sanat, josta paikalliset ilahtuivat ja yllattyivat. Toimin meidan jengin laulunvetajana, tienattiin hyvat rahat.

Eilen oli sitten festarien paajuhla. Sita vietimme sisarusporukalla orpokodilla. Siskot maalasivat meille veljille tikat (tika), ja me palkitsimme siskot rahalahjuksin, Rahat voitin takaisin siskoilta loppuillan uhkapelisessioissa :D

Oli muuten hyvin hoidettu orpokoti, englanninopetuskin toiminut loistavasti. Bohini on sielta kotoisin.

Jeesh, jatin varmaan 80% mielikuvituksenne varaan jaarittelun pelossa. Ehka jai jotain myos sanomatta, miten olen tallaiseen tilanteeseen paatynyt. No, lyhyesti: tapaamani nepalilaiset ovat olleet loputtoman vieraanvaraisia.

Tihar rituaaleja. Oikealla puolellani Ram, minun nepalilainen bhai.

Ogeei, hyvat fiilikset taalla kesan lammossa, huomenna sitten hypataan kaveriporukalla Aasian korkein benjihyppy Himalajan vuoristomaisemissa!

Namaste!

Kaikkea sita ehtiny jo tapahtua, vaikka piti alkuun ottaa rennosti.

Jeps, eilen hengattiin Ramin kanssa. Jaba naytti museon okei, mutta sitten aidon momo-luolan & lokaalien basaarin Asanissa. Eipa nakynyt turisteja. Lautasellinen momoja, taytettyja nyytteja, seka limupullo, 85 rupiaa (0,75e).

Aamut lahteneet muutamalla samosalla tuolta kujalta. Tanaan samosien jalkeen etsin teepaikkaa kujilta, niin kavipa niin etta paukahdin random perheen luolaan chili-teelle. Eipa se mikaan kahvila tai ravintola ollut, mutta perheen mama vaansi painekattilassa teet pyydettaessa. Perheen isa sentaan osasi hieman englantia, niin ei ollut ongelmaa. Rakshia, lokaalien pontikkaakin olisi saanut, mutten viela ihan randomien kanssa uskaltanut. Apteekin salmiakkia meni jakoon minulta.

Tosiaan sita valilla hakeutuu vahan enemman kujalle rauhaan, kun nama Thamelin paakadut ovat taysin turistien ja heita metsastavien kauppiaiden hallussa. Lisaksi kadut taynna skoottereita, takseja, riksoja, autoja, pyoria, koiria kanoja, kissoja ja muuta jengia.

Teehetken jalkeen tapasin Internetin matkamiesyhteisosta tutun kolikonkeraaja Dibashin. Toin hanelle vanhoja Suomen markkoja. Nayttelyyn menevat. Pyorittiin Thamelissa, juotiin teet ja vedettiin momot. Dibash tarjosi kiitokseksi kolikoista. Sitten tarkistettiin viela apinoiden hallitsema temppeli Swajumba (Swayambhunath). Dibashin paikallistuntemus Kathmandusta teki kylla temppelia suuremman vaikutuksen. Lupasin maalata  hanelle pienen muotokuvansa lahiaikoina.

 Huomenna kylla otan lepoa, ettei ihan suorittamiseksi mene. Illalla huomenna tosin edella mainitun matkaajayhteison tapaaminen taalla Thamelissa baarissa, siella ajattelin kayda moikkaamassa maailman kulkureita.

Viikonloppuna sitten Ramin ja Ishikan kanssa Bhaktapuriin ja sielta Boudhaan yoksi. Sen jalkeen paasenkin viettamaan Tihar-festaria heidan kotiinsa originaaleihin tunnelmiin. Huhhuh.

Kathmandu, Nepal

Taal ollaan, kuten aasta ja oosta huomaa.

Erittain friikki meno. Vuoristorata taksilla oli ihan hieno rundi. Paikalliset toverit Ishika ja Bibek odottivat sovitusti lentokentalla ja hoitivat halvan taksin seka suht halvan, mutta yllattavan laadukkaan yomajan. Yomaja on Thamelissa, mutta mun katua eika ymparoivia katuja ole merkitty millaan tavalla lokaalien karttoihin.

Huomaa muuten jotenkin olevansa koyhassa maassa. Kovin on jannaa ja erikoista, totutellaan viela.

Huomenna todennakoisesti Ram-toverin kanssa stadiin pyorimaan, jos ei jo huomiseksi hoidu vaistamaton delhibelly. Lentokoneen suomalainen liikemiesjaba kertoi etta kolme viikkoa juuri meni levossa kun ei vatsa kestanyt tata menoa.

Paikalliset toverit muuten ei kusettajia, vaan yhen hyvan frendin sukua ja tovereita, eivatka koyhiakaan paikallisella mittarilla.

Kuvia joskus toiste.

Helsinki

Huomenna viimein lähtö. 4kk jossain idässäpäin, teillä tietymättömillä.
Ensimmäiset neljä viikkoa Nepalissa. Outoa...